Ansaripetopunkki

Biologinen torjunta

Phytoseiulus persimilis, ansaripetopunkki.

Neilikkapunkin ja vihannespunkin torjuntaan.

Aikuiset ja nuoruusasteen petopunkit syövät aikuisia tuholaisia sekä niiden munia. Kasvihuoneissa voidaan käyttää ympärivuotisesti. Alle 30 °C lämpötilassa ja ilmankosteuden ollessa yli 70 % toimii tehokkaimmin, kuumina jaksoina kasvuston suihkuttaminen tehostaa torjuntatulosta.
Petopunkkien levitys ennakkotorjuntana varhaisessa viljelyvaiheessa parantaa torjuntatulosta.
Ansaripetopunkille kelpaa ravinnoksi kaikki kehrääjäpunkkien eri elinkierron vaiheet. Ansaripetopunkki elää kuitenkin vain kehrääjäpunkeilla eikä se selviä pitkään ilman ravintoa.

Käyttöohje

Ansaripetopunkit levitetään suoraan lehdille joko ennakkoon tai välittömästi kun kasvustossa havaitaan merkkejä kehrääjäpunkeista. Torjunnan tehon tulos näkyy noin kaksi viikkoa torjunnan aloittamisesta.
Ansaripetopunkki on hyvin tehokas peto silloin, kun lämpötila ei ole liian korkea. Jos lämpötila nousee yli 30 °C ja ilmankosteus laskee alle 60 prosentin hakeutuvat pedot kasvuston alaosiin, päinvastoin kuin tuholaiset, joka puolestaan hyötyvät kuumista ja kuivista elinolosuhteista. Petopunkki ja saalis eivät tässä tapauksessa pääse kohtaamaan eikä biologinen torjunta toimi toivotulla tavalla.

Ansaripetopunkkeja voidaan käyttää läpi vuoden. Ansaripetopunkit eivät välitä kuivuudesta, kun taas vihannespunkit viihtyvät kuivassa ja kuumassa. Kasvuston latvojen sumuttaminen on eduksi petopunkeille etenkin kesähelteillä.

Amblyseius swirskii-petopunkki

Amblyseius swirskii-petopunkilla torjutaan jauhiaisia ja ripsiäisiä.
Amblyseius swirskii-petopunkeilla on huomattu olevan vaikutusta myös vihannespunkkiin. Mutta vihannespunkin torjuntaeliöksi sitä ei kuitenkaan pääasiallisesti suositella. Swirskii-petopunkeilla on myös vaikutusta äkämä- ja tappipunkkeihin.

Käyttöohje

Amblyseius swirskii –petopunkkeja käytetään ripsiäis- ja jauhiaistorjuntaan, etenkin silloin kun molempia lajeja esiintyy kasvustossa samanaikaisesti. Swirskii-petopunkit syövät ripsiäisten nuoria kehitysasteita sekä jauhiaismunia. Vihannespunkkeja, lähinnä niiden munia swirskii –peto syö pääasiassa vain pienenä lisänä.
Mikäli uudessa kasvustossa ei ole kasvintuhoojia, voidaan käyttää Swirskii-petopunkkipusseja. Pusseissa olevat swirskii –pedot lisääntyvät pusseissa noin 4 viikon ajan. Neljän viikon jälkeen vaihdetaan uudet pussit. Pusseja levitetään joka 3-5 kasviin noin viikko istutuksesta. Petopunkkipussilevitykset uusitaan säännöllisesti tarpeen mukaan.

Macrolophus pygmaeus, jauhiaislude.

Jauhiaisludetta käytetään pääasiassa jauhiaisten torjuntaan. Ne syövät jauhiaisten kaikkia kehitysasteita, mutta mieluiten kuitenkin munia ja nuoruusvaiheita.
Niiden ravinnoksi kelpaavat lisäksi mm. vihannespunkit, ripsiäiset, kirvat, perhosten munat ja pienet toukat sekä miinaajat.
Sekä aikuiset että toukat ovat petoja. Naarat ovat 3-3,6 mm pitkiä, koiraat hieman naaraita pienempiä. Jauhiaisludepopulaation kehitys on pitkäkestoista. 25 asteessa luteiden kehitys munasta aikuiseksi kestää noin kolme ja puoli viikkoa.

Käyttöohje

Jauhiasluteet ovat sopeutuneet saalistamaan ja lisääntymään tahmeakarvaisilla, aromaattisia yhdisteitä tuottavilla kasveilla, kuten esimerkiksi tomaatilla. Luteet tulisi levittää kasvustoon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (helmi-maaliskuussa), sillä jauhiaisluteet ovat hitaita lisääntymään. Levityksen jälkeen kestää noin 2-3 kuukautta kunnes ludepopulaatio on riittävän suuri pitämään tuholaiset kurissa. Jauhiaisia torjuttaessa luteita suositellaankin käytettävän yhdessä jauhiaiskiilukaisen kanssa ainakin siihen saakka, kunnes ludekanta on vakiintunut. Myös vihannespunkkeja torjuttaessa luteita olisi hyvä käyttää yhdessä ansaripetopunkkien kanssa.

Encarsia formosa, jauhiaiskiilukainen.

Jauhiaiskiilukaisia käytetään ansari- ja etelänjauhiaisten torjuntaan.

Täysikasvuiset jauhiaiskiilukaiset ovat päiväaktiivisia loispetoja. Naaraat munivat pääasiassa jauhiaisen kolmanteen tai neljänteen toukka-asteeseen, toisinaan myös nuorempiinkin toukka-asteisiin. Ansarijauhiaisen loisitut toukka-asteet muuttuvat mustiksi tai ruskeiksi 9-10 päivän kuluttua loisinnasta. Loisinta todetaan onnistuneeksi näiden tummiksi muuttuneiden toukka-asteiden avulla. Etelänjauhiaisen loisitut toukka-asteet eivät tummu.

Toimivissa olosuhteissa jauhiaiskiilukainen voi loisia jopa 300 jauhiaista elinaikanaan.
Jauhiaiskiilukaiset käyttävät nuoria jauhiaisia myös ravinnokseen. Ne poraavat munanasettimellaan reiän toukkaan ja imevät toukan ruumiinnesteet. Elinaikanaan yksi kiilukainen pystyy tappamaan noin neljäkymmentä jauhiaistoukkaa. Jauhiaiskiilukaisella on kuusi eri kehitysastetta: muna, kolme nuoruusvaihetta, kotelo ja aikuinen..
Jauhiaiskiilukaisen kehitys munasta aikuiseksi kestää 3 viikkoa lämpötilasta riippuen, 25 astetta olisi optimaalinen lämpötila. Hyvissä oloissa naaras elää 2-3 viikon ajan. Korkeissa lämpötiloissa elinaika lyhenee huomattavasti ollen esimerkiksi 30 asteessa enää muutamia päiviä.

Käyttöohje

Torjunnan onnistumisen kannalta on oleellista havaita jauhiassaastunta mahdollisimman varhain. Mikäli jauhiaisia on jo enemmänkin kasvustossa, torju ne ensin lyhyen varoajan omaavalla torjunta-aineella ja levitä pedot vasta varoajan umpeutumisen jälkeen.
Levityksiä toistetaan viikoittain, kunnes noin 80% jauhiaiskoteloista ovat tummentuneet. Loisitut toukat tummentuvat noin 10 vuorokauden kuluttua loisinnasta. Huomioitavaa on että etelänjauhiaisen loisitut toukka-asteet eivät kuitenkaan tummu.